"Äiti, sanottiinko sinun lapsuudessa Entten tentten teelikaa mentten? Vai mitä te sanoitte?" kysyi tyttäreni Ässä eräänä päivänä. Ässä alkaa olla jo sen ikäinen, että hän tarvitsee leikkiin ryhtyessään toisinaan leikinalkajaislukua. Se on loru, jota tarvitaan määrittelemään, kuka kaveriporukan lapsista jää esimerkiksi hipassa kiinniottajaksi tai piilosessa etsijäksi. Yleensä kukaan ei halua jäädä, joten lorua käytetään arpomisessa. Ässän kysymyksen johdosta olen muistellut, mitä loruja käytimme omassa lapsuudessani. Yleisin oli juurikin Entten tentten teelika mentten. Toinen yleinen oli Auto ajoi kilparataa. Joskus luettiin Ulle dulle dofia, mutta siitä en itse kauheasti pitänyt. Äidiltäni opin Maalari maalasi taloa ja se oli suosikkini. Tyttäreni osaa parhaiten Entten tentten teelika mentenin, mutta hauskin loru taitaa olla Apina kapina. E ntten tentten teelika mentten, hissun kissun vaapula vissun. Eelin keelin klot, viipula vaapula vot. Eskon saun piun paun.
Kulttuuria, kirjoja, ajatuksia ja elämää