"Äiti, sanottiinko sinun lapsuudessa Entten tentten teelikaa mentten? Vai mitä te sanoitte?" kysyi tyttäreni Ässä eräänä päivänä.
Ässä alkaa olla jo sen ikäinen, että hän tarvitsee leikkiin ryhtyessään toisinaan leikinalkajaislukua. Se on loru, jota tarvitaan määrittelemään, kuka kaveriporukan lapsista jää esimerkiksi hipassa kiinniottajaksi tai piilosessa etsijäksi. Yleensä kukaan ei halua jäädä, joten lorua käytetään arpomisessa.
Ässän kysymyksen johdosta olen muistellut, mitä loruja käytimme omassa lapsuudessani. Yleisin oli juurikin Entten tentten teelika mentten. Toinen yleinen oli Auto ajoi kilparataa. Joskus luettiin Ulle dulle dofia, mutta siitä en itse kauheasti pitänyt. Äidiltäni opin Maalari maalasi taloa ja se oli suosikkini. Tyttäreni osaa parhaiten Entten tentten teelika mentenin, mutta hauskin loru taitaa olla Apina kapina.
Entten tentten teelika mentten,
hissun kissun vaapula vissun.
Eelin keelin klot,
viipula vaapula vot.
Eskon saun piun paun.
Nyt mä lähden tästä pelistä pois.
Auto ajoi kilparataa
tuhatta ja sataa.
Yksi pyörä putosi pois,
puh pah pelistä pois.
Ulle dulle dof
kinkelaade kof
kinkelaade koffelaade
ulle dulle dof.
Maalari maalasi taloa,
sinistä ja punaista.
Illan tullen sanoi hän:
”Nyt mä lähden tästä talosta pois.”
Apina kapina kiipesi puuhun,
putosi sieltä poliisin suuhun.
Poliisi luuli makkaraks
ja puraisi palan pois.
Millaisia leikinaloitusloruja teillä oli lapsuudessa käytössä? Käyttävätkö lapsenne samoja loruja?
Kommentit
Lähetä kommentti